Virkistyskäyttö
Äijänniemi rantoineen on erittäin suurimerkityksinen - ei pelkästään lähikylien asukkaille - vaan myös kauempaa Kotkan muilta "kaupunkialueilta" tullaan alueelle ulkoilemaan, koska metsä on erittäin kaunis ja harvinainen mäntyharju poikkeuksellinen. Alue on loistavaa ulkoilumaastoa, ja metsä on turvallinen kulkea. Virkistysalueiksi asemakaavaluonnoksessa varatut alueet eivät virkistyskäyttäjien mielestä ole riittävät.
Kaavoittajien ehdotuksen mukaan Äijänniemen uimarannan lisäksi Paaskallion korkea ja jyrkkäreunainen kallioalue sekä osa itäistä rantaa riittäisivät kuntalaisille virkistysalueeksi. Alueen suuri käyttäjäjoukko on kuitenkin asiasta eri mieltä, kuten myös Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, joka lausunnossaan toteaa:
”Paaskallio ei karujen luonnonolosuhteiden takia tarjoa samanlaista monimuotoista luonnonympäristöä virkistysalueena kuin harjun laki- ja ranta-alueet. Ympäristökeskus haluaa korostaa, että virkistyskäyttötarkoituksiin hyvin soveltuvien, riittävän laajojen ja yhtenäisten alueiden säilyttäminen on yksi keskeinen osa hyvää ja viihtyisää elinympäristöä ja tällä seikalla tulisi olla riittävä painoarvo alueen tulevaa maankäyttöä koskevia ratkaisuja tehtäessä.”
Kaavan tekijät ja puolustajat vetoavat maa- ja tonttipulaan Kotkan alueella. Metsä ei kuitenkaan ole rakennusalueeksi suuren suuri, ja herääkin ajatus, onko sittenkin kyseessä enemmänkin maanomistajan tarve saada alue kaavoitetuksi ja sitten myydyksi kalliita rantatontteja. Tätä pikkuilkeää ajatusta tukee suunniteltujen tonttien koko. Miksi kaavoitetaan tavalliseen asumiseen nähden tarpeettoman suuria tontteja, mikäli kyse on aidosta tonttipulasta. Kunnan etu on joka tapauksessa kyseenalainen: Herkälle harjualueelle rakennettavan infrastruktuurin takaisinmaksuaika on verotuotoilla huikean pitkä.
Rantatonttien myötä myös vesialueen käytölle tulee rajoituksia. Rantavesissä kalastelu loppuu. Samoin loppuu meren jäällä kulkeminen. Jäätalvina itäisen ranta-alueen jääkansi on tavattoman suosittu ilon aihe ja liikkumispaikka.
Muualla Suomessa (esim. Espoo, Helsinki, Ahvenanmaa,) suojellaan rantoja varsin yleisesti, ja suojellut rannat ovat suoranainen ylpeyden aihe. Ruotsissa ei enää saa kaavoittaa rantoja ollenkaan.
Miten ihmeessä sitten Kotkassa, joka juuri on saanut arvostetun SAFA:n (Suomen Arkkitehtiliiton) tunnustuksen hienoista puisto- ja virkistysalueistaan, voitaisiin tuhota näin arvokas ranta-alue kaavoittamalla se rakennusmaaksi?
Miten ylpeitä voimmekaan olla tällaisesta kauniista luonnontilaisesta ”merenrantapuistosta” kaupungissamme. Vaalikaamme sitä myös tulevia sukupolvia varten.
Minne asti meidän kotkalaisten on muussa tapauksessa lähdettävä etsimään ”metsän kokemusta”? Onko meidän tulevaisuudessa virkistystä hakeaksemme ensin käynnistettävä auto (epäekologista ja hankalaakin) ja suunnattava esimerkiksi kauas Hurukselan metsiin? Äijänniemen metsä ja rannat ovat meitä kaikkia lähellä. Turvallisessa pienessä metsässämme ei kukaan voi eksyä, eikä tulla suden syömäksi. Äijänniemen metsä ja rannat ovat meidän ja tulevien polvien hyvinvoinnin kannalta merkittävä ”Luontolataamo”. Sitä on virkistysalue parhaimmillaan.
