Itäranta ei ole ryteikkö eikä vetelikkö
Itärannassa ei todellakaan ole kysymys mistä tahansa ryteiköstä eikä veteliköstä (Vesa Salminen KySa 2.3. ), vaan Kotkan tällä hetkellä pisimmästä yhtenäisestä hiekkarannasta, joka sijoittuu maakunnallisesti arvokkaan ja suojelulistalla olevan harjualueen reunaan.
Kotkan kaupungin kehitys ei ole kiinni siitä, että nämä rannat myytäisiin 16 yksityiselle omarantaisiksi tonteiksi. Päinvastoin nämä alueemme pisimmät ja hienoimmat yhtenäiset hiekkarannat voisivat antaa merkittävää lisäarvoa tulevaisuudessa kaupungille ja olisivat hieno markkinointivaltti ”Meri-Kotkan” kuvalle ulospäin. Jos vain haluamme.
Kun alueen rannat jätetään vapaiksi, nousee myös muiden alueelle suunniteltujen tonttien arvo ja siitä maanomistaja saisi lisätuloa. Vertaa esimerkiksi Katariinanpuistoon: mikäli rannat siellä olisi rakennettu, laskisi muiden lähialueen tonttien arvo huomattavasti.
Kotkaa on kehitettävä pidemmällä tähtäimellä ja nähtävä ”suuremmin ja pidemmälle”. Älkää nyt hyvät ihmiset ”tuhlatko” tällaista mahdollisuutta lyhytnäköisesti. Jos Jumalniemen kaava ja Itärannan kaava on neuvoteltu ”yhtenä pakettina”, niin kyllä virkamiestemme tulee kyetä irrottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan ja neuvottelemaan asiat uudestaan, eikä vain pitää jääräpäisesti kiinni jo suunnitellusta, vaikka viranomaisetkin neuvovat muuta, asukkaat ovat vastaan ja valitustielle joutuminen on myös epäilemättä edessä.
Joskus päätöksentekoprosessissa voivat kaikkein olennaisimmat asiat hukkua esimerkiksi arvovaltakysymysten alle. Tässä ei nyt saisi käydä niin. Päättäjät tulevat päättämään siitä, onko Itärannan kaavassa muuttamisen tai korjaamisen tarvetta rantojen osalta vai ei. Siinä kaikki. Mikäli korjaamisen tai tarkistamisen varaa kaavassa on, tulee se palauttaa uudelleenarviointiin. Mikäli päättäjiemme mielestä nämä ainutlaatuiset rannat ovat säästämisen arvoiset, tulee niiden kohdalta tonttisuunnitelmia muuttaa. Siitä on kyse. Tämä on jokaisen päättäjän omantunnon kysymys.
Tarja Bohm
Kotka, Suulisniemi